" I am more than LIKE" - Omat Bridge It! -projektit

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, alku-seminaarin leikkien ja energia-teeman jälkeen siirryttiin ohjelmassa yhteiskuntavaikuttamisen puolelle. Seminaari jatkuu vielä elokuun lopussa Tartussa ja joulukuun alussa Vilnassa, koska valmistelemme ja toteutamme syksyn aikana omat projektimme.

Aloitimme projektiin valmistautumisen noin puolessa välissä seminaaria orientoitumisharjoituksella, jossa meidät jaettiin ryhmiin ja meillä oli noin 6 tuntia aikaa järjestää miniprojektit. Meidän ryhmä päätyi perustamaan venäläiseen sosiaalisen median palveluun Vkontakteen ryhmän nimeltä "Хорошие дела случаются" (Hyviä asioita tapahtuu). Ideana oli luoda ryhmä ja hashtag joiden kautta voi jakaa sosiaalisessa mediassa positiivisia asioita, joita joku on tehnyt itselle tai itse on tehnyt jollekin muulle. Lähdimme bussilla Pietariin kokoamaan materiaalia sivulle tekemällä hyviä asioita muille ja kuvaamalla ja julkaisemalla niitä ryhmään. 

Seuraavana päivänä, kun miniprojektit oli jo esitelty ja keskusteltu läpi, meidän piti kirjoittaa kolme asiaa, jotka häiritsevät meitä yhteiskunnassa. Kirjoitin seuraavat asiat omille papereilleni: Stereotypiat, Stressi ja hetkinen elämäntapa sekä Sosiaalisen median luomat paineet nuorille. Kaikkien kirjoittamat seikat koottiin aihepiireittäin, jonka jälkeen etsimme itsellemme kaikkien mielenkiintoisemman aiheen. Aluksi poukkoilin eri aihepiirien välillä ja kuuntelin jo valinneiden henkilöiden ideat saadakseni inspiraatiota omalle idealle. Virolaiset ja latvialaiset yhdistivät voimansa ja päättivät tehdä yhteisen projektin somaleihin kohdistuvista ennakkoluuloista Virossa ja Latviassa.

En olisi löytänyt projektiaihetta niin nopeasti, ellei seminaariporukkamme ujoin (venäläinen) tyttö olisi tullut kysymään minulta tarkennuksia nuorten sosiaalisen median paineisiin liittyen. Tyttö oli todella kiinnostunut aiheesta ja ehdottikin, että olisimme pari ja tekisimme projektin Suomen ja Venäjän välillä, niinpä sitten lähdimme luonnostelemaan projektin konseptia. Alustavaksi projektin nimeksi tuli "I am more than like", jonka venäläinen tyttö keksi lennosta ennen projektiluonnoksemme esittelyä. 

Ongelma, jonka haluamme ratkaista projektimme myötä on saada ryhmä nuoria ymmärtämään, ettei omaa itseä kannata määritellä sosiaalisen median tykkäysmäärien tai negatiivisten kommenttien kautta. Lisäksi tavoitteenamme on tarkastella nuorten kanssa yhdessä sosiaalista mediaa kriittisesti ja pohtia, miten kiusaamista ja negatiivisia kommentteja sosiaalisessa mediassa voi käsitellä omassa elämässä ja miten reagoida niihin. Projekti toteutetaan Joensuussa ja Pietarissa syksyn 2015 aikana noin 5 kontaktikerran kautta. Ensimmäinen etappimme järjestelyissä on tehdä kysely nuorille elokuun aikana Joensuussa ja Pietarissa. Kyselylomake on sähköinen ja sitä jaetaan sosiaalisen median kautta, jossa kohderyhmänsä on. Elokuun lopussa alkaa ryhmään ilmoittautuminen. Tavoitteenani on neuvotella tapaamistila Joensuun nuorisotalo Whisperistä. 

Fiilikset syksyn projektista ovat ihan ok, ehkä hieman laiskat. Mielenkiintoisinta minulle on yhteistyö Venäjän ja Suomen välillä sekä työskentely nuorten kanssa. Täytyy vielä haudutella ideaa ja esimerkiksi sitä, miten yhteistyö maiden välillä kannattaa toteuttaa :) Seminaarin jälkeen en ole jaksanut miettiä koko projektia, sillä olo on ollut tyhjä ja väsynyt näiden kahden seminaarin jäljiltä. Puin jopa paitani väärinpäin, jonka sain selville metrossa, kun eräs nainen huomautti minulle asiasta...

Viikonloppuna matkustan yöjunalla Tveriin tapaamaan ystävääni. Siihen asti до свидания!

Bridge It! -seminaari Skotnoyessa

Suoraan EU Study Weeksistä lähdin Bridge It -seminaariin, joka järjestettiin Skotnoyessa noin 17 km päässä Pietarista. Seminaari ja koko Bridge It -projekti on kansalaisyhteiskunta-vaikuttamisen kehittämiseen liittyvä projekti, joka järjestetään vuosittain Venäjän, Viron ja Latvian välillä. Näistä maista nuoret hakevat projektiin mukaan, ja hakijoista valitaan parhaat. Miksi minä suomalaisena olin sitten mukana Venäjän ja Baltian maiden projektissa? Yksi virolainen tyttö perui seminaariin tulonsa paria viikkoa ennen seminaaria, joten oli myöhäistä hankkia viisumia jollekin muulle virolaiselle. Lisäksi projektin järjestäjät haluavat laajentaa projektia niin, että osallistujia tulisi myös Suomesta seuraavina vuosina, joten toimin niin sanotusti koekaniinina heille tänä vuonna. 

Olen superonnellinen, että pääsin projektiin mukaan, sillä osallistujaporukkamme oli huippu! Latviasta osallistui kaksi tyttöä, Virosta kaksi poikaa ja tyttö, ja loput olivat Venäjältä. Seminaarin työskentelykieli oli englanti, jota tuli myös vapaa-ajalla käyttää virolaisten kanssa. Latvialaiset osasivat venäjää. Asuimme Skotnoyessa 8 päivää isossa Yoga-talossa, jonne oli tilattu koko seminaarin ajaksi nuori venäläinen kokki Stepan. Seminaarissa syötiin vain kasvisruokaa, joka oli minulle mielenkiintoinen uusi kokeilu kahdeksan päivän ajalle. Hyvin maistui ja oli energinen, mutta kevyt olo koko viikon ajan!

Seminaarin teemana oli energia, jota käsittelimme sekä ympäristön ja energian käytön näkökulmasta, sekä oman itsemme näkökulmasta, esimerkiksi miten ja mistä saamme energiaa elämäämme joka päivä. Ensimmäisten päivien aikana leikimme ja pelasimme paljon erilaisia pelejä, ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että olen taas rippileirillä. Minulla on hyvin leikkimielinen ja ns. lapsellinen persoona, joten leikit ja hauskanpito passasivat minulle. Seminaarissa oli kuitenkin muutama vakavampi persoona, joilla seminaarin odotukset olivat korkeammalla kuin minulla, joten heille hauskanpito itsensä kehittämisen sijasta oli enemmänkin turhauttavaa ja hämmentävää. Leikkien lisäksi meillä oli paljon erilaisia keskustelutehtäviä, joissa mentiin tosi syvälle itseemme ja opiskeltiin omia tuntemuksia. Meidän täytyi esimerkiksi tehdä itsellemme energiakartta, johon merkkasimme ns. pahoja, negatiivisia asioita, jotka vievät elämänenergiaamme pois, ja toisin päin mitkä asiat antavat energiaa. Esittelimme kartat parillemme, ja sitten valmistimme pienen workshopin muille osallistujille asiasta, josta saamme energiaa. Minä esimerkiksi pidin Hip Hop -tanssitunnin, ja muut pitivät halaussessioita, musiikinkuuntelu-vartin, Yoga-workshopin ja niin edelleen. Lisäksi pidimme joka päivä palautekeskusteluja, jossa kerroimme ääneen miltä ohjelma on tuntunut, mistä pidimme ja mistä emme, ja miksi. Ääneen puhuminen oli yllättävän raskasta, varsinkin kun koko ajan piti pukea sanoiksi omia syvimpiä tuntemuksia ja malttaa kuunnella itseä.

Koko seminaarin aikana meillä oli vain kaksi asiantuntijan pitämää luentoa energiaan liittyen. Kotiläksynämme ennen seminaaria oli valmistella esitys oman maan energiaresursseista, jonka esittelimme seminaarin kolmantena päivänä englanniksi. Lisäksi meillä oli keskiviikkona "Day without energy", eli kuumavesi, sähkö ja kaasu otettiin kokonaan pois toiminnasta. Valmistimme muun muassa lounaan grillissä ja keitimme myös veden nuotiossa. Päivä oli mielestäni hieman omituinen, sillä leirin järjestäjillä oli sähköt käytössä ja he jättivät wi-fi:n päälle, jota käytimme sitten edellisenä päivänä täyteen ladatuilla tietokoneillamme. Muutamat osallistujat valittivat, että päivä oli ihan tylsä, eivätkä he huomanneet mitään eroa muihin päiviin verrattaessa. Mielestäni juuri nämä valittajat olivat päivän passiivisimmat, jotka eivät osallistuneet ruoan laittoon ja vedenkeittoon. Mikäs siinä jos muut tuovat veden ja ruoan heille kuin Manulle illallisen.. Ei varmasti ole eroa muihin päiviin :D 

Seminaari jatkuu elokuun lopussa Tarttossa, Virossa ja vielä joulukuussa Vilnassa, Liettuassa. Noissa tulevissa etapeissa työstämme kansalaisyhteiskuntaprojektiamme, jonka saimme tehdä joko ryhmissä tai itsenäisesti. Kerron seuraavassa postauksessa lisää projektistani :)

Pientä draamaa EU Study Weeks -seminaarissa

Huh. Olipas intensiivinen seminaari! Melkein joka päivä neljä 90 minuutin luentoa, keskustelua, kysymyksiä ja erilaisia pulmallisia EU:hun liittyviä kysymyksiä. Omiksi suosikeiksini jäivät ehdottomasti luento Euroopan unionin alueen journalismista ja sen haasteista. Lisäksi viimeisenä päivänä Financial Times Moscown toimittaja piti meille luennon länsimaisesta journalismista Venäjällä. Toimittaja oli aiemmin työskennellyt useamman vuoden Kiinassa toimittajana, mutta oli kyllästynyt Kiinaan niin erilaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntarakenteeseen, jota on vaikea ymmärtää. Lisäksi hän puhui muun muassa siitä, miten hän ja hänen kollegansa ovat nähneet venäläiset joukot Ukrainassa. 

Tosiaan, seminaarin alussa tervetuliaispuheita oli kuvaamassa nuori toimittaja videokameran kanssa, joka olisi halunnut seurata mukana ilmeisesti koko viikon seminaariamme. Seminaari oli kuitenkin suljettu tilaisuus, sillä sen osallistujaksi piti hakea netissä kirjallisesti. Hakemuksia tuli noin 140 joista vain 40 parasta pääsi mukaan. Lisäksi tilaisuus oli suljettu, jotta saisimme rauhassa keskittyä ja osallistua omina itsenämme keskusteluun, joten nuorta toimittajaa pyydettiin poistumaan. 

Ilmeisesti tämä toimittaja otti tästä herneet nenäänsä ja ilmestyi hotellillemme jonkun ystävänsä kanssa mieltään osoittamaan isojen plakaattien kanssa: "Euroopan unioni, Älkää opettako meitä!!!". Lisäksi seminaarin jälkeen muut osallistujat löysivät Kostroman kaupungilta seiniin liimattuja varoituslappuja, joiden sisältö kuului jota kuinkin näin:

"Muistatko mitä tapahtui Ukrainassa? Nyt "HE" ovat tulleet jo Kostromaan!! Ensin HE hymyilevät ystävällisesti sinulle, ojentavat sinulle erilaisia flaiereita, pian he provosoivat poliisia ja uhraavat yhden omistaan poliisille, sitten he rikkovat ikkunoita, varastavat, raiskaavat ja tappavat! Muista Ukrainaa, jossa nyt TAPETAAN ihmisiä!"

Venäläiset osallistujat reagoivat tähän kaikkeen hämmentyen ja ehkä vähän nolostuen. Heidän mielestään seminaari on kaikin puolin ok, ja he sanoivat, että käy jopa sääliksi noita mielensä osoittajia, kun eivät tiedä oikein mistään mitään. Näytin palattuani Pietariin venäläiselle kaverilleni kuvia näistä liimatuista lapuista eikä hän voinut uskoa silmiään. Totesi vain, että hulluja ovat. Itse en olisi voinut kuvitella noin käyvän, koska yleisesti ottaen venäläiset eivät ole vihamielisiä millään tasolla ulkomaalaisille, vaan kaiken ajatellaan olevan enemmänkin poliitikkojen vika.

Että sellaista. Millä tavalla seminaari liittyi sitten työharjoitteluuni? Työtehtäväni oli ottaa osaa seminaariin ja edustaa Euroopan unionin kansalaista. Lisäksi toimin seminaarin valokuvaajana loppuviikon, ja otin muun muassa viralliset diplominjako-kuvat ja niin edelleen. Nyt olen 17 km päässä Pietarista Bridge It -seminaarissa 8 päivää, joista kerron seuraavassa postauksessa.