Bridge It seminaari Viron Tarttossa - Suomi-Venäjä tiimi ja avustushakemus

Tosi outoa, että koitti sekin päivä, kun pakkaan kaikki kamat ja Pietari jää taakse. Harjoitteluni huipentui viimeiseen työmatkaan Viron Tarttoon, jossa järjestettiin Bridge It -seminaarin toinen osa. Kun ensimmäisessä Pietarin seminaarissa inspiroiduttiin ja keksittiin oma projekti-idea, niin täällä ne ideat hiottiin konkreettiseksi suunnitelmaksi aikatauluineen, budjetteineen ja avustushakemuksineen.

Matkustin Tarttoon Pietarista LuxExpressin Riikaan menevällä bussilla ja matka kesti noin 7.5 tuntia. Bussissa oli jokaisella paikalla oma tablettitietokone, jossa oli netti, elokuvia ja musiikkia. Katsoin yhden elokuvan, ja matka meni oikein mukavasti. Lisäksi tarjolla oli ilmaista kahvia ja teetä. Kauniiseen Tarttoon saavuttuamme venäläisten kanssa, etsimme seminaaripaikkamme, joka sijaitsi pääaukiolla. Nukuimme  noin kolmen hengen porukoissa omissa keittiöllisissä huoneistoissa. Ensimmäinen ilta oli täysin vapaa, joten osallistuin massapyöräilytapahtumaan, jossa ajettiin ympäri Tarttoa noin 15 km. Sain pyörän lainaan virolaiselta seminaariin osallistujalta.

Seminaari lähti seuraavana päivänä käyntiin tutustumisleikeillä, koska meidät oli yhdistetty toisen seminaariryhmän kanssa, joka oli tavannut samaan aikaan meidän kanssa Latvian Pelcissä johdantoseminaarissa. Lisäksi esittelimme omat projektimme sekä tilanteen miten projektin järjestely on jo edennyt johdantoseminaarin jälkeen. Seminaarin kieli oli jälleen englanti, kuten heinäkuussakin.

Jotenkin heti ensimmäisestä päivästä lähtien olin turhautunut ja ärsyyntynyt venäläisten projekti-ryhmäläisteni kanssa. Meillä oli yksi tietokone jolla kirjoitimme yhteistä hakemusta englanniksi ja hyvin hitaasti. Ehdottomana ideat ja tekstit eivät aina sopineet venäläisille, sillä he näkivät asiat eri tavalla, ja koska heitä oli enemmistö, kävi usein niin, että mentiin heidän ehdotuksien mukaan. Turhauduin ja avasin suuni siitä, kuinka venäläiset toimintatavat eivät yksinkertaisesti toimi Suomessa ja esimerkiksi, kuinka suomalaiset nuoret ovat mentaliteetiltaan erilaisia verrattuna venäläisiin. Ehdotukset, joita he ehdottivat seminaarin sisältöön eivät vain uppoa suomalaisiin nuoriin.

Ryhmämme mentori ehdotti minulle omaa aikaa ja inspiroitumista ulkona, joten otin neuvosta vaarin ja kävin ulkona auringonpaisteessa luonnostelemassa ajatuksiani paperille. Ulkoa tultuani kirjoitin yhteisen hakemuksemme loppuun kertaheitolla, josta tuli helkutin hyvä, vaikka itse sanonkin. Kaiken huippu oli muutaman päivän päästä ilmoitus, että meidän pitää tehdä venäläisten ryhmäläisteni kanssa erillinen hakemus.... Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa ;)

More than LIKE -projektin lähtökuopissa

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja sehän tarkoitti sitä, että oli aika alkaa miettiä tosissaan Bridge It-projektiamme, jonka todellinen työstämisseminaari alkaisi elokuun 22. päivä Viron Tarttossa. Sovimme työparini Nastjan kanssa ensimmäisen suunnittelupalaverin jo heinäkuun lopulle, jossa käsittelimme niitä asioita, mitä oli pyydetty Bridge It-ohjaajien toimesta. Elokuun tehtäväksi oli annettu kohderyhmän tutkiminen, aiempien saman aiheen tutkimuksiin perehtyminen sekä henkilökohtainen keskustelu kohderyhmän edustajien tai oman kaupungin samaan aiheeseen liittyvän tahon kanssa. Ohjaajat siis halusivat meidän näkevän valitsemamme "ongelman" todellinen tilanne, ja löytävän asian ytimen. Kertauksen vuoksi vielä, että meidän valitsema ongelma on siis nuorten sosiaalisen median käyttö ja sosiaalisessa mediassa kasvavat paineet ja itsetunto-ongelmat.

Perustimme Nastjan kanssa sosiaalisen mediaan oman yhteisön, joka tulisi toimimaan projektin virallisena sivuna. Lisäksi loimme suomeksi ja venäjäksi kyselylomakkeen, jota aloittaisimme heti kuin vain mahdollista levittämään kohderyhmän vastattavaksi. Lisäksi sovimme toisen tapaamisen eräälle sisäpihalle, jotta voisimme ottaa logo-kuvat projektillemme. Ja tältähänne näyttävät:

Bridge It-ohjaajilta tuli lisäksi viestiä, että saisimme pyytää Tartton seminaariin jonkun kohderyhmänä edustajan omalta paikkakunnalta, tai kaverivetäjän, jos olimme sellaisen löytänyt. Yrityksistä huolimatta en saanut ketään, sillä tuntuu, että kaikilla on juuri tähän aikaan koulua, perhejuhlia tai töitä. Viestissä oli myös henkilökohtaista palautetta, esimerkiksi, meitä pyydettiin vielä kaventamaan kohderyhmäänsä ja miettimään tarkemmin, miten saisimme projektiin osallistuvat kohderyhmäläiset tekemään itse projektia, eikö vain niin, että me teemme heille kaiken valmiiksi.

Olen saanut Joensuusta jo 80 henkilöä vastaamaan kyselylomakkeeseemme ja pian alan selvittelemään tiloja Nuorisotoimelta tapaamisten vetämiseen. Aikamoista haipakkaa ollut, kun on tämä projekti koko ajan mielessä, pian koittava poislähtö Pietarista, matkajärjestelyt, suomalaisia vieraita, syksyn tanssituntien suunnittelua sekä harjoittelupaikassa vielä lisätöitä tämän lisäksi. Urakkaa on helpottanut se, että pomo ja muut freelance-työtekijät ovat työmatkoilla, joten periaatteessa kukaan ei ole antamassa uusia tehtäviä, vaan olen voinut hioa näitä vanhoja. Seuraavassa postauksessa kerron, miten olen kokenut pomon työmatkalla olon, sillä tuntuu, että kaikki täällä ottavat rennosti, kun kukaan ei ole valvomassa... Ensikertaan siis!

Puolivälimasennus ja silmävaivoja

Olen ollut pari viikkoa kirjoittelematta, nimittäin se kuuluisa puolen välin apatia/masennus iski seminaarien jälkeen välittömästi. Tällä tarkoitan sitä, että yleensä Venäjän kolmen kuukauden reissullani minulle iskee tasapaksu, energitön vaihe, joka kestää noin pari viikkoa. Sitten iskee paniikki siitä, että kohtahan pitää jo palata Suomeen ja aika loppuu kesken.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, kahden viikon seminaariputki oli yllättävän rankka ja olin aivan seis töissä tämän jälkeen. Lisäksi sain silmääni Bridge it -rantapäivänä lentopallosta hiekkaa vasempaan silmääni, jota en sitten saanut sieltä pois silän huuhtelusta ja silmätipoista huolimatta. Lopulta kahden viikon hankaustunne alkoi jo pahasti huolestuttaa, joten jatkuva huolenpito ja silmän seurailu alkoi myös viedä voimia. Silmän ympärystäkin alkoi jo koskea, kun silmää ympräröivät lihakset olivat jännittyneet ja räpyttivät koko ajan.

Tässä nähtiin taas venäläisten ystävällisyys ja auttamishalu: Hyvä ystäväni antoi välittömästi minulle omat silmätippansa, työkaveri tarjosi ystävänsä lääkäri-miehen apua, ja Tverissä piipahdettuani ystäväni tyttöystävä antoi minulle antisepti (en tiedä tarkalleen suomeksi) silmänpuhdistustippoja. Samoin myös toinen suomalainen harjoittelija täällä Pietarissa antoi minulle suojakalvon muodostavia silmätippapipettejä. Paljon olen apua saanut ja olen kiitollinen siitä :) Lopulta Helsingin viikonloppureissulla kävin näyttämässä silmää suomalaiselle lääkärille, eikä sieltä tietenkään löytynyt mitään. Sain kuitenkin antibiootit ja nyt ei tunnu enää hankauksen tunnetta ollenkaan. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Työtehtäväni ovat viime viikkoina liittyneet organiaatiomme uusiin nettisivuihin, niiden paranteluun ja sisältöjen luomiseen. Nettisivujen ohjelmoinnissa tuli vastaan muutamia ongelmia ja virheitä, joita en yksinkertaisesti pystynyt korjaamaan, vaikka html-koodeja tarkistelinkin ja vertailin oikein toimivien sivujen kanssa. Esimerkiksi, englanninkielisessä versiossa nettisivu-ohjelma ei jostain syystä suostu julkaisemaan sisältöjä, vaikka saksankielisessä ja venäjänkielisessä se onnistuu normaalisti.

Se, että nettisivu-ohjelma on venäjäksi, ei haittaa minua ollenkaan. Minua haittaa se, että nettisivujenkäytön perehdyttämisen teki saksalainen harjoittelija, joka ei itsekään osannut tehdä kaikkea ja sanoi, että on parempi vain itse kokeilla ja siten oppia. Lisäksi työnantajani ohjasi minut ongelmien kanssa ottamaan yhteyttä sosiaalisen median kautta venäläiseen nettisivujen tekijään, joka sitten Vkontakte-viestien kautta on neuvonut minua. Ohjelmointivirheisiin en saanut vastausta, ja niitä on odoteltu tässä noin kolmisen viikkoa. Työni ei siis etene juurikaan nettisivujen osalta, eikä niitä ole päästy julkaisemaan vaikka olen ollut harjoittelussa jo kaksi kuukautta. Ja huom: meikäläisellä ei ole mitään koulutusta tälle alalle.

Nettisivujen lisäksi olen purkanut EU Studyweeksin palautetta ja kirjoittanut palautteista yhteenvedon tapahtuman loppuraporttia varten englanniksi. Olen myös palaveerannut More than Like -projektin osalta venäläisen parini kanssa ja projektimme edistyy pikku hiljaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa! :)

" I am more than LIKE" - Omat Bridge It! -projektit

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, alku-seminaarin leikkien ja energia-teeman jälkeen siirryttiin ohjelmassa yhteiskuntavaikuttamisen puolelle. Seminaari jatkuu vielä elokuun lopussa Tartussa ja joulukuun alussa Vilnassa, koska valmistelemme ja toteutamme syksyn aikana omat projektimme.

Aloitimme projektiin valmistautumisen noin puolessa välissä seminaaria orientoitumisharjoituksella, jossa meidät jaettiin ryhmiin ja meillä oli noin 6 tuntia aikaa järjestää miniprojektit. Meidän ryhmä päätyi perustamaan venäläiseen sosiaalisen median palveluun Vkontakteen ryhmän nimeltä "Хорошие дела случаются" (Hyviä asioita tapahtuu). Ideana oli luoda ryhmä ja hashtag joiden kautta voi jakaa sosiaalisessa mediassa positiivisia asioita, joita joku on tehnyt itselle tai itse on tehnyt jollekin muulle. Lähdimme bussilla Pietariin kokoamaan materiaalia sivulle tekemällä hyviä asioita muille ja kuvaamalla ja julkaisemalla niitä ryhmään. 

Seuraavana päivänä, kun miniprojektit oli jo esitelty ja keskusteltu läpi, meidän piti kirjoittaa kolme asiaa, jotka häiritsevät meitä yhteiskunnassa. Kirjoitin seuraavat asiat omille papereilleni: Stereotypiat, Stressi ja hetkinen elämäntapa sekä Sosiaalisen median luomat paineet nuorille. Kaikkien kirjoittamat seikat koottiin aihepiireittäin, jonka jälkeen etsimme itsellemme kaikkien mielenkiintoisemman aiheen. Aluksi poukkoilin eri aihepiirien välillä ja kuuntelin jo valinneiden henkilöiden ideat saadakseni inspiraatiota omalle idealle. Virolaiset ja latvialaiset yhdistivät voimansa ja päättivät tehdä yhteisen projektin somaleihin kohdistuvista ennakkoluuloista Virossa ja Latviassa.

En olisi löytänyt projektiaihetta niin nopeasti, ellei seminaariporukkamme ujoin (venäläinen) tyttö olisi tullut kysymään minulta tarkennuksia nuorten sosiaalisen median paineisiin liittyen. Tyttö oli todella kiinnostunut aiheesta ja ehdottikin, että olisimme pari ja tekisimme projektin Suomen ja Venäjän välillä, niinpä sitten lähdimme luonnostelemaan projektin konseptia. Alustavaksi projektin nimeksi tuli "I am more than like", jonka venäläinen tyttö keksi lennosta ennen projektiluonnoksemme esittelyä. 

Ongelma, jonka haluamme ratkaista projektimme myötä on saada ryhmä nuoria ymmärtämään, ettei omaa itseä kannata määritellä sosiaalisen median tykkäysmäärien tai negatiivisten kommenttien kautta. Lisäksi tavoitteenamme on tarkastella nuorten kanssa yhdessä sosiaalista mediaa kriittisesti ja pohtia, miten kiusaamista ja negatiivisia kommentteja sosiaalisessa mediassa voi käsitellä omassa elämässä ja miten reagoida niihin. Projekti toteutetaan Joensuussa ja Pietarissa syksyn 2015 aikana noin 5 kontaktikerran kautta. Ensimmäinen etappimme järjestelyissä on tehdä kysely nuorille elokuun aikana Joensuussa ja Pietarissa. Kyselylomake on sähköinen ja sitä jaetaan sosiaalisen median kautta, jossa kohderyhmänsä on. Elokuun lopussa alkaa ryhmään ilmoittautuminen. Tavoitteenani on neuvotella tapaamistila Joensuun nuorisotalo Whisperistä. 

Fiilikset syksyn projektista ovat ihan ok, ehkä hieman laiskat. Mielenkiintoisinta minulle on yhteistyö Venäjän ja Suomen välillä sekä työskentely nuorten kanssa. Täytyy vielä haudutella ideaa ja esimerkiksi sitä, miten yhteistyö maiden välillä kannattaa toteuttaa :) Seminaarin jälkeen en ole jaksanut miettiä koko projektia, sillä olo on ollut tyhjä ja väsynyt näiden kahden seminaarin jäljiltä. Puin jopa paitani väärinpäin, jonka sain selville metrossa, kun eräs nainen huomautti minulle asiasta...

Viikonloppuna matkustan yöjunalla Tveriin tapaamaan ystävääni. Siihen asti до свидания!

Bridge It! -seminaari Skotnoyessa

Suoraan EU Study Weeksistä lähdin Bridge It -seminaariin, joka järjestettiin Skotnoyessa noin 17 km päässä Pietarista. Seminaari ja koko Bridge It -projekti on kansalaisyhteiskunta-vaikuttamisen kehittämiseen liittyvä projekti, joka järjestetään vuosittain Venäjän, Viron ja Latvian välillä. Näistä maista nuoret hakevat projektiin mukaan, ja hakijoista valitaan parhaat. Miksi minä suomalaisena olin sitten mukana Venäjän ja Baltian maiden projektissa? Yksi virolainen tyttö perui seminaariin tulonsa paria viikkoa ennen seminaaria, joten oli myöhäistä hankkia viisumia jollekin muulle virolaiselle. Lisäksi projektin järjestäjät haluavat laajentaa projektia niin, että osallistujia tulisi myös Suomesta seuraavina vuosina, joten toimin niin sanotusti koekaniinina heille tänä vuonna. 

Olen superonnellinen, että pääsin projektiin mukaan, sillä osallistujaporukkamme oli huippu! Latviasta osallistui kaksi tyttöä, Virosta kaksi poikaa ja tyttö, ja loput olivat Venäjältä. Seminaarin työskentelykieli oli englanti, jota tuli myös vapaa-ajalla käyttää virolaisten kanssa. Latvialaiset osasivat venäjää. Asuimme Skotnoyessa 8 päivää isossa Yoga-talossa, jonne oli tilattu koko seminaarin ajaksi nuori venäläinen kokki Stepan. Seminaarissa syötiin vain kasvisruokaa, joka oli minulle mielenkiintoinen uusi kokeilu kahdeksan päivän ajalle. Hyvin maistui ja oli energinen, mutta kevyt olo koko viikon ajan!

Seminaarin teemana oli energia, jota käsittelimme sekä ympäristön ja energian käytön näkökulmasta, sekä oman itsemme näkökulmasta, esimerkiksi miten ja mistä saamme energiaa elämäämme joka päivä. Ensimmäisten päivien aikana leikimme ja pelasimme paljon erilaisia pelejä, ja minulla oli koko ajan sellainen olo, että olen taas rippileirillä. Minulla on hyvin leikkimielinen ja ns. lapsellinen persoona, joten leikit ja hauskanpito passasivat minulle. Seminaarissa oli kuitenkin muutama vakavampi persoona, joilla seminaarin odotukset olivat korkeammalla kuin minulla, joten heille hauskanpito itsensä kehittämisen sijasta oli enemmänkin turhauttavaa ja hämmentävää. Leikkien lisäksi meillä oli paljon erilaisia keskustelutehtäviä, joissa mentiin tosi syvälle itseemme ja opiskeltiin omia tuntemuksia. Meidän täytyi esimerkiksi tehdä itsellemme energiakartta, johon merkkasimme ns. pahoja, negatiivisia asioita, jotka vievät elämänenergiaamme pois, ja toisin päin mitkä asiat antavat energiaa. Esittelimme kartat parillemme, ja sitten valmistimme pienen workshopin muille osallistujille asiasta, josta saamme energiaa. Minä esimerkiksi pidin Hip Hop -tanssitunnin, ja muut pitivät halaussessioita, musiikinkuuntelu-vartin, Yoga-workshopin ja niin edelleen. Lisäksi pidimme joka päivä palautekeskusteluja, jossa kerroimme ääneen miltä ohjelma on tuntunut, mistä pidimme ja mistä emme, ja miksi. Ääneen puhuminen oli yllättävän raskasta, varsinkin kun koko ajan piti pukea sanoiksi omia syvimpiä tuntemuksia ja malttaa kuunnella itseä.

Koko seminaarin aikana meillä oli vain kaksi asiantuntijan pitämää luentoa energiaan liittyen. Kotiläksynämme ennen seminaaria oli valmistella esitys oman maan energiaresursseista, jonka esittelimme seminaarin kolmantena päivänä englanniksi. Lisäksi meillä oli keskiviikkona "Day without energy", eli kuumavesi, sähkö ja kaasu otettiin kokonaan pois toiminnasta. Valmistimme muun muassa lounaan grillissä ja keitimme myös veden nuotiossa. Päivä oli mielestäni hieman omituinen, sillä leirin järjestäjillä oli sähköt käytössä ja he jättivät wi-fi:n päälle, jota käytimme sitten edellisenä päivänä täyteen ladatuilla tietokoneillamme. Muutamat osallistujat valittivat, että päivä oli ihan tylsä, eivätkä he huomanneet mitään eroa muihin päiviin verrattaessa. Mielestäni juuri nämä valittajat olivat päivän passiivisimmat, jotka eivät osallistuneet ruoan laittoon ja vedenkeittoon. Mikäs siinä jos muut tuovat veden ja ruoan heille kuin Manulle illallisen.. Ei varmasti ole eroa muihin päiviin :D 

Seminaari jatkuu elokuun lopussa Tarttossa, Virossa ja vielä joulukuussa Vilnassa, Liettuassa. Noissa tulevissa etapeissa työstämme kansalaisyhteiskuntaprojektiamme, jonka saimme tehdä joko ryhmissä tai itsenäisesti. Kerron seuraavassa postauksessa lisää projektistani :)

Pientä draamaa EU Study Weeks -seminaarissa

Huh. Olipas intensiivinen seminaari! Melkein joka päivä neljä 90 minuutin luentoa, keskustelua, kysymyksiä ja erilaisia pulmallisia EU:hun liittyviä kysymyksiä. Omiksi suosikeiksini jäivät ehdottomasti luento Euroopan unionin alueen journalismista ja sen haasteista. Lisäksi viimeisenä päivänä Financial Times Moscown toimittaja piti meille luennon länsimaisesta journalismista Venäjällä. Toimittaja oli aiemmin työskennellyt useamman vuoden Kiinassa toimittajana, mutta oli kyllästynyt Kiinaan niin erilaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntarakenteeseen, jota on vaikea ymmärtää. Lisäksi hän puhui muun muassa siitä, miten hän ja hänen kollegansa ovat nähneet venäläiset joukot Ukrainassa. 

Tosiaan, seminaarin alussa tervetuliaispuheita oli kuvaamassa nuori toimittaja videokameran kanssa, joka olisi halunnut seurata mukana ilmeisesti koko viikon seminaariamme. Seminaari oli kuitenkin suljettu tilaisuus, sillä sen osallistujaksi piti hakea netissä kirjallisesti. Hakemuksia tuli noin 140 joista vain 40 parasta pääsi mukaan. Lisäksi tilaisuus oli suljettu, jotta saisimme rauhassa keskittyä ja osallistua omina itsenämme keskusteluun, joten nuorta toimittajaa pyydettiin poistumaan. 

Ilmeisesti tämä toimittaja otti tästä herneet nenäänsä ja ilmestyi hotellillemme jonkun ystävänsä kanssa mieltään osoittamaan isojen plakaattien kanssa: "Euroopan unioni, Älkää opettako meitä!!!". Lisäksi seminaarin jälkeen muut osallistujat löysivät Kostroman kaupungilta seiniin liimattuja varoituslappuja, joiden sisältö kuului jota kuinkin näin:

"Muistatko mitä tapahtui Ukrainassa? Nyt "HE" ovat tulleet jo Kostromaan!! Ensin HE hymyilevät ystävällisesti sinulle, ojentavat sinulle erilaisia flaiereita, pian he provosoivat poliisia ja uhraavat yhden omistaan poliisille, sitten he rikkovat ikkunoita, varastavat, raiskaavat ja tappavat! Muista Ukrainaa, jossa nyt TAPETAAN ihmisiä!"

Venäläiset osallistujat reagoivat tähän kaikkeen hämmentyen ja ehkä vähän nolostuen. Heidän mielestään seminaari on kaikin puolin ok, ja he sanoivat, että käy jopa sääliksi noita mielensä osoittajia, kun eivät tiedä oikein mistään mitään. Näytin palattuani Pietariin venäläiselle kaverilleni kuvia näistä liimatuista lapuista eikä hän voinut uskoa silmiään. Totesi vain, että hulluja ovat. Itse en olisi voinut kuvitella noin käyvän, koska yleisesti ottaen venäläiset eivät ole vihamielisiä millään tasolla ulkomaalaisille, vaan kaiken ajatellaan olevan enemmänkin poliitikkojen vika.

Että sellaista. Millä tavalla seminaari liittyi sitten työharjoitteluuni? Työtehtäväni oli ottaa osaa seminaariin ja edustaa Euroopan unionin kansalaista. Lisäksi toimin seminaarin valokuvaajana loppuviikon, ja otin muun muassa viralliset diplominjako-kuvat ja niin edelleen. Nyt olen 17 km päässä Pietarista Bridge It -seminaarissa 8 päivää, joista kerron seuraavassa postauksessa.

EU Study Weeks -seminaari Kostromassa: 1 päivä

Lähdin matkaan Kostromaan hieman jännittynein mielin, sillä en ole aikaisemmin matkustanut junassa melkein 16 tuntia putkeen. Haasteita tuotti eväiden osto, sillä junassa ei ollut ravintolavaunua, vaan pelkästään vaununhoitaja myy teetä ja pieniä snackseja tarjoiluvaunusta. Kävin ennen lähtöä syömässä lämpimän ruoan stolovajassa ja toimistolta EU-Study weeks plakaatin ja kassit, jotka jaettaisiin kaikille osallistujille. En välttynyt kaiken tavaramäärän kanssa sähläykseltä, sillä junaan noustessani tiputin passinkopioni syvälle korkean laiturin ja junan väliin. Onneksi konduktööri sai laskettua junan portaikon alemmaksi ja pyysi erästä nuorta miestä nostamaan paperin minulle. Vot tak vot. Selvittiin siitäkin!

Junassa matkustin yläpunkalla, jossa oli todella ahdasta, sen jälkeen kun alapunkilla matkustajat vaihtoivat yhteisten penkkien päälle nukkumapatjat ja lakanat. Ei ollut siis muuta vaihtoehtoa kun lepäillä punkalla. Matka meni todella nopeasti, vaikka nukuin todella huonosti. Aamulla kun juna alkoi lähestyä Kostromaa, tuntui taas siltä että voisikin nukahtaa.. Tilasin itselleni taksin Kostroman asemalle ja puhelun jälkeen sain tekstarilla auton värin, merkin ja mallin sekä rekisterinumeron. Taksin tilaaminen olisi siis äärettömän helppoa kuten myös auton löytäminen asemalla.

EU-study weeks seminaari järjestetään täällä Kostroman Azimut-hotellissa, joka oli minulle erittäin positiivinen yllätys. Hotelli muistuttaa eurooppalaista hotellia, hyvää ruokaa, ilmainen wi-fi ja laadukkaat huoneet. Lisäksi hotelli on noin 7 km keskusta, joten täällä on raikas ilma ja muutenkin rauhallista. Asumme kahden hengen hotellihuoneissa täällä, ja minä asun Vologdassa opiskelevan Katyan kanssa. Ensimmäisen päivän ohjelma oli tällainen:

10.00 Coffee Break

10.30 Avajaiset

11:30 Luento: EU-Russia relations: View from the European Union

13.00 Lounas

14.00 Luento: Economic situation in the EU and EU-Russia relations

15.30 Coffee Break

16.00 Luento: Spain and other Southern countries in the EU and EU in the Sourth: Current challenges and responses

19.00 Social Dinner

Luennot olivat pääasiassa englannin kielellä, mutta vapaa-ajalla kommunikoidaan venäjäksi, joka on minulle erittäin ok. Tärkeintä tällä harjoittelureissulla on nimenomaan kehittää venäjän kieltä! Illalla social dinnerilla meille tarjoiltiin viiniä ja maukasta ruokaa seisovasta pöydästä. Suoraan illalliselta siirryimme hotellin pihan nurmikolle pelaamaan eri pelejä, jotta meillä olisi niiden kautta mahdollisuus tutustua kaikkien osallistujien kanssa. Ulkopeilien jälkeen eräs porukka lähti sisälle pelaamaan mafiaa, jota päätin kokeilla pelata ensimmäistä kertaa elämässäni. Peli oli suhkot yksinkertainen, mutta hauska js hyvä keino opetella muiden nimiä. Ei siis jäänyt viimeiseksi kerraksi mafian pelaaminen!

Seuraavassa päivityksessä kerron loppuviikosta seminaarissa ja muutamista "draamoista", joita täällä on tapahtunut.