More than LIKE -projektin lähtökuopissa

Heinäkuu vaihtui elokuuksi, ja sehän tarkoitti sitä, että oli aika alkaa miettiä tosissaan Bridge It-projektiamme, jonka todellinen työstämisseminaari alkaisi elokuun 22. päivä Viron Tarttossa. Sovimme työparini Nastjan kanssa ensimmäisen suunnittelupalaverin jo heinäkuun lopulle, jossa käsittelimme niitä asioita, mitä oli pyydetty Bridge It-ohjaajien toimesta. Elokuun tehtäväksi oli annettu kohderyhmän tutkiminen, aiempien saman aiheen tutkimuksiin perehtyminen sekä henkilökohtainen keskustelu kohderyhmän edustajien tai oman kaupungin samaan aiheeseen liittyvän tahon kanssa. Ohjaajat siis halusivat meidän näkevän valitsemamme "ongelman" todellinen tilanne, ja löytävän asian ytimen. Kertauksen vuoksi vielä, että meidän valitsema ongelma on siis nuorten sosiaalisen median käyttö ja sosiaalisessa mediassa kasvavat paineet ja itsetunto-ongelmat.

Perustimme Nastjan kanssa sosiaalisen mediaan oman yhteisön, joka tulisi toimimaan projektin virallisena sivuna. Lisäksi loimme suomeksi ja venäjäksi kyselylomakkeen, jota aloittaisimme heti kuin vain mahdollista levittämään kohderyhmän vastattavaksi. Lisäksi sovimme toisen tapaamisen eräälle sisäpihalle, jotta voisimme ottaa logo-kuvat projektillemme. Ja tältähänne näyttävät:

Bridge It-ohjaajilta tuli lisäksi viestiä, että saisimme pyytää Tartton seminaariin jonkun kohderyhmänä edustajan omalta paikkakunnalta, tai kaverivetäjän, jos olimme sellaisen löytänyt. Yrityksistä huolimatta en saanut ketään, sillä tuntuu, että kaikilla on juuri tähän aikaan koulua, perhejuhlia tai töitä. Viestissä oli myös henkilökohtaista palautetta, esimerkiksi, meitä pyydettiin vielä kaventamaan kohderyhmäänsä ja miettimään tarkemmin, miten saisimme projektiin osallistuvat kohderyhmäläiset tekemään itse projektia, eikö vain niin, että me teemme heille kaiken valmiiksi.

Olen saanut Joensuusta jo 80 henkilöä vastaamaan kyselylomakkeeseemme ja pian alan selvittelemään tiloja Nuorisotoimelta tapaamisten vetämiseen. Aikamoista haipakkaa ollut, kun on tämä projekti koko ajan mielessä, pian koittava poislähtö Pietarista, matkajärjestelyt, suomalaisia vieraita, syksyn tanssituntien suunnittelua sekä harjoittelupaikassa vielä lisätöitä tämän lisäksi. Urakkaa on helpottanut se, että pomo ja muut freelance-työtekijät ovat työmatkoilla, joten periaatteessa kukaan ei ole antamassa uusia tehtäviä, vaan olen voinut hioa näitä vanhoja. Seuraavassa postauksessa kerron, miten olen kokenut pomon työmatkalla olon, sillä tuntuu, että kaikki täällä ottavat rennosti, kun kukaan ei ole valvomassa... Ensikertaan siis!

Puolivälimasennus ja silmävaivoja

Olen ollut pari viikkoa kirjoittelematta, nimittäin se kuuluisa puolen välin apatia/masennus iski seminaarien jälkeen välittömästi. Tällä tarkoitan sitä, että yleensä Venäjän kolmen kuukauden reissullani minulle iskee tasapaksu, energitön vaihe, joka kestää noin pari viikkoa. Sitten iskee paniikki siitä, että kohtahan pitää jo palata Suomeen ja aika loppuu kesken.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, kahden viikon seminaariputki oli yllättävän rankka ja olin aivan seis töissä tämän jälkeen. Lisäksi sain silmääni Bridge it -rantapäivänä lentopallosta hiekkaa vasempaan silmääni, jota en sitten saanut sieltä pois silän huuhtelusta ja silmätipoista huolimatta. Lopulta kahden viikon hankaustunne alkoi jo pahasti huolestuttaa, joten jatkuva huolenpito ja silmän seurailu alkoi myös viedä voimia. Silmän ympärystäkin alkoi jo koskea, kun silmää ympräröivät lihakset olivat jännittyneet ja räpyttivät koko ajan.

Tässä nähtiin taas venäläisten ystävällisyys ja auttamishalu: Hyvä ystäväni antoi välittömästi minulle omat silmätippansa, työkaveri tarjosi ystävänsä lääkäri-miehen apua, ja Tverissä piipahdettuani ystäväni tyttöystävä antoi minulle antisepti (en tiedä tarkalleen suomeksi) silmänpuhdistustippoja. Samoin myös toinen suomalainen harjoittelija täällä Pietarissa antoi minulle suojakalvon muodostavia silmätippapipettejä. Paljon olen apua saanut ja olen kiitollinen siitä :) Lopulta Helsingin viikonloppureissulla kävin näyttämässä silmää suomalaiselle lääkärille, eikä sieltä tietenkään löytynyt mitään. Sain kuitenkin antibiootit ja nyt ei tunnu enää hankauksen tunnetta ollenkaan. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Työtehtäväni ovat viime viikkoina liittyneet organiaatiomme uusiin nettisivuihin, niiden paranteluun ja sisältöjen luomiseen. Nettisivujen ohjelmoinnissa tuli vastaan muutamia ongelmia ja virheitä, joita en yksinkertaisesti pystynyt korjaamaan, vaikka html-koodeja tarkistelinkin ja vertailin oikein toimivien sivujen kanssa. Esimerkiksi, englanninkielisessä versiossa nettisivu-ohjelma ei jostain syystä suostu julkaisemaan sisältöjä, vaikka saksankielisessä ja venäjänkielisessä se onnistuu normaalisti.

Se, että nettisivu-ohjelma on venäjäksi, ei haittaa minua ollenkaan. Minua haittaa se, että nettisivujenkäytön perehdyttämisen teki saksalainen harjoittelija, joka ei itsekään osannut tehdä kaikkea ja sanoi, että on parempi vain itse kokeilla ja siten oppia. Lisäksi työnantajani ohjasi minut ongelmien kanssa ottamaan yhteyttä sosiaalisen median kautta venäläiseen nettisivujen tekijään, joka sitten Vkontakte-viestien kautta on neuvonut minua. Ohjelmointivirheisiin en saanut vastausta, ja niitä on odoteltu tässä noin kolmisen viikkoa. Työni ei siis etene juurikaan nettisivujen osalta, eikä niitä ole päästy julkaisemaan vaikka olen ollut harjoittelussa jo kaksi kuukautta. Ja huom: meikäläisellä ei ole mitään koulutusta tälle alalle.

Nettisivujen lisäksi olen purkanut EU Studyweeksin palautetta ja kirjoittanut palautteista yhteenvedon tapahtuman loppuraporttia varten englanniksi. Olen myös palaveerannut More than Like -projektin osalta venäläisen parini kanssa ja projektimme edistyy pikku hiljaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa! :)