Bridge It seminaari Viron Tarttossa - Suomi-Venäjä tiimi ja avustushakemus

Tosi outoa, että koitti sekin päivä, kun pakkaan kaikki kamat ja Pietari jää taakse. Harjoitteluni huipentui viimeiseen työmatkaan Viron Tarttoon, jossa järjestettiin Bridge It -seminaarin toinen osa. Kun ensimmäisessä Pietarin seminaarissa inspiroiduttiin ja keksittiin oma projekti-idea, niin täällä ne ideat hiottiin konkreettiseksi suunnitelmaksi aikatauluineen, budjetteineen ja avustushakemuksineen.

Matkustin Tarttoon Pietarista LuxExpressin Riikaan menevällä bussilla ja matka kesti noin 7.5 tuntia. Bussissa oli jokaisella paikalla oma tablettitietokone, jossa oli netti, elokuvia ja musiikkia. Katsoin yhden elokuvan, ja matka meni oikein mukavasti. Lisäksi tarjolla oli ilmaista kahvia ja teetä. Kauniiseen Tarttoon saavuttuamme venäläisten kanssa, etsimme seminaaripaikkamme, joka sijaitsi pääaukiolla. Nukuimme  noin kolmen hengen porukoissa omissa keittiöllisissä huoneistoissa. Ensimmäinen ilta oli täysin vapaa, joten osallistuin massapyöräilytapahtumaan, jossa ajettiin ympäri Tarttoa noin 15 km. Sain pyörän lainaan virolaiselta seminaariin osallistujalta.

Seminaari lähti seuraavana päivänä käyntiin tutustumisleikeillä, koska meidät oli yhdistetty toisen seminaariryhmän kanssa, joka oli tavannut samaan aikaan meidän kanssa Latvian Pelcissä johdantoseminaarissa. Lisäksi esittelimme omat projektimme sekä tilanteen miten projektin järjestely on jo edennyt johdantoseminaarin jälkeen. Seminaarin kieli oli jälleen englanti, kuten heinäkuussakin.

Jotenkin heti ensimmäisestä päivästä lähtien olin turhautunut ja ärsyyntynyt venäläisten projekti-ryhmäläisteni kanssa. Meillä oli yksi tietokone jolla kirjoitimme yhteistä hakemusta englanniksi ja hyvin hitaasti. Ehdottomana ideat ja tekstit eivät aina sopineet venäläisille, sillä he näkivät asiat eri tavalla, ja koska heitä oli enemmistö, kävi usein niin, että mentiin heidän ehdotuksien mukaan. Turhauduin ja avasin suuni siitä, kuinka venäläiset toimintatavat eivät yksinkertaisesti toimi Suomessa ja esimerkiksi, kuinka suomalaiset nuoret ovat mentaliteetiltaan erilaisia verrattuna venäläisiin. Ehdotukset, joita he ehdottivat seminaarin sisältöön eivät vain uppoa suomalaisiin nuoriin.

Ryhmämme mentori ehdotti minulle omaa aikaa ja inspiroitumista ulkona, joten otin neuvosta vaarin ja kävin ulkona auringonpaisteessa luonnostelemassa ajatuksiani paperille. Ulkoa tultuani kirjoitin yhteisen hakemuksemme loppuun kertaheitolla, josta tuli helkutin hyvä, vaikka itse sanonkin. Kaiken huippu oli muutaman päivän päästä ilmoitus, että meidän pitää tehdä venäläisten ryhmäläisteni kanssa erillinen hakemus.... Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa ;)