Ensimmäinen viikko onkin jo takana ja pikku hiljaa olen päässyt pietarilaiseen elämänrytmiin mukaan. Viime viikon perjantaina oli valtiollinen Venäjän juhlapäivä (День России), joten lähes kaikilla oli pidennetty viikonloppuvapaa. Lauantaina otimme venäläisten kaverieni kanssa heidän perheeltään pyörät lainaan ja pyöräilimme keskustasta Krestovski Ostroville. Saaren puistossa oli vapaista johtuen paljon ihmisiä, joten pyöräily oli välillä hankalaa ihmisjoukossa. Ajoimme Huvipuisto Dimo Ostrovin ohi, joka on pietarilaisille vähän niinkuin meille Helsingin Linnanmäki. Jatkoimme pyöräretkeä Primorskille Piterland-ostoskeskukselle, joka sijaitsee aivan Suomenlahden rannalla. Eväiden syönnin jälkeen, palasimme takaisin keskustaan, ja laskimme pyöräretkestämme tulleen yhteensä noin 31 km. Täytyy sanoa, että pyörän päältä saa parhaat kiertoajelut sillä pysähtyä voi milloin vain, liikkuminen ei ole liian raskasta jalkapohjille (toisin kuin kävely) eivätkä hienot paikat vilahda ohitse liian nopeasti. Pyöräilypäivänä lauantaina oli yli 25 astetta lämmintä ja olimme vielä sunnuntainakin ihan poikki. Niinpä sunnuntaista tulikin sitten kunnon lepopäivä ja ajelimme autolla ja pelasimme illalla lautapelejä, venäjäksi tietenkin.
Pietarilaisesta elämänrytmistä vielä sen verran, että tuntuu, kuin täällä elettäisi tunti tai kaksi aikaisemmin kuin Suomessa, vaikka kellot ovat kesäisin Suomessa ja Venäjällä saman verran. Täällä esimerkiksi harrastukset, kuten tanssitunnit kestävät jopa 23.00 asti, kun Suomessa 21.00 on ehdoton takaraja. Lisäksi kavereiden luona vieraissa saatetaan helposti olla melkein puoleenyöhön. Monilla myös työt alkavat vasta 9.00 tai 10.00, kun meillä yleinen alkamisaika on 8.00. Omien tietojeni mukaan, myös koulut alkavat aina noin yhdeksän maissa, ja kahdeksaan menoa pidetään yleisesti liian aikaisena.
Meillä töissä saamme periaatteessa itse päättää moneksi tulemme. Minulla ja venäläisellä harjoittelijalla on tapana sopia yhdessä yhteinen tuloaika, sillä olemme ikäänkuin työpari ja jaamme yhteisiä työtehtäviä. Toimistorakennuksemme alaovi aukeaa klo 10.00, joten sitä aikaisemmin ei voi tulla. Tulimme ensimmäisinä päivinä minun pyynnöstäni klo 11.00, jotta saataisiin hommat tehtyä ajoissa pois. Suomalaisena olin tietysti paikalla aina tasan yhdeltätoista tai muutamaa minuuttia yli (koska tiesin sen olevan Venäjällä ok). Venäläinen harjoittelija tuli aina 15 minuuttia minua myöhemmin, ja kuulemma tämä on ihan ok, kun saimme vapaudet tulla miten haluamme. Eilen maanantaina päätin ihan piruuttani myöhästyä 15 minuuttia sovitusta kahteentoista tulosta. Metrossa alkoikin jo ahdistaa kun kello oli paria minuuttia vaille kaksitoista, ja vaihtaessani linjaa ahdisti vielä enemmän kun kello oli jo kuusi yli. Kun saavuin paikalle muita työntekijöitä ei taaskaan näkynyt missään (näin kävi viime viikollakin) ja venäläinen harjoittelija tulikin vasta klo 13.00, kuten myös pomommekin. Sama on tapahtunut paikallisella tanssikoululla, sillä opettaja on myöhästynyt tunnin alusta aina sen 10 minuuttia.
Että sellaista aikataulutusta täällä. Ei sentään niin kuin Afrikassa, jossa ystäväni mukaan aikataulut heittävät aina tunneilla (terkkuja Lauralle!). Eilen meni suihku rikki, kun ei kylmää vettä jostain syystä tullut kylmän veden hanasta, ja lopulta pamahti putki rikki. Eipä käyty tanssitunnin jälkeen suihkussa.. Ehkä huomenna pääsee?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti